Sadat urheiluseurat myyvät juuri nyt heidän aluskerrastojaan. Mutta millainen suhde Anna ja Emil Jönsson Haageilla itsellään on ruotsalaiseen seuratoimintaan? Ullmax jutteli heidän kanssaan ruotsalaisen kansanliikkeen ytimestä.
He ovat hiihtäneet joka puolella maailmaa, maailmancupeissa, MM-kisoissa ja Olympialaisissa. Mutta kuten suurin osa ruotsalaisista urheilijoista, myös Haagin pariskunta aloitti uransa seuratoiminnan parissa.
– Kuusi- tai seitsemänvuotiaasta saakka koko lapsuuteni on kulkenut seuratoiminnan mukana. Koulun lisäksi vietin siellä suurimman osan ajastani. Seuran sisällä minulla oli ystäviä, turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunne, sanoo Anna Jönsson-Haag.
Hän aloitti hiihtouransa Orsa Skidklubbissa ja Annan mukaan kiitos kuuluu seuralle siitä, että hän löysi ilon urheilla.
– Minusta yksi haasteista urheiluseuroissa on nykyään se, että toiminnasta tulee helposti liian aikaisin liian suoritusorientoitunutta. Mutta ei se meillä ollut sellaista. Hiihdon lisäksi soitin paljon viulua. Siellä minä soittelin menemään joka päivä. Pystyin jatkamaan sillä tavalla 16 vuoden ikään saakka. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos seuratoiminta ei olisi tuntunut turvalliselta ja hauskalta.
Hän jatkaa:
– Kun kilpailun hetki urheilussa koittaa, se tuo esiin sekä parhaimmat että huonoimmat puolet ihmisestä. Seuratoiminnan myötä opin käsittelemään sekä voittoja että tappioita sekä itseni että seurakavereideni osalta. Se on muovannut minut ihmiseksi, joka tänä päivänä olen.
Anna ja Emil ovat juuri muuttaneet Åreen, jossa he aikovat hakeutua uusiin seuroihin mukaan. Näin he voivat antaa takaisin seuratoiminnalle, jonka parissa he itse kasvoivat.
– Olemme odottaneet, että lapsemme varttuvat hiukan isommiksi, mutta nyt olemme todellakin innoissamme siitä, että voimme olla mukana ja auttaa, sanoo Emil. Seuratoiminnan ydin on se, että jokainen tekee osansa, eikä toiminta saa ikinä olla yhden henkilön harteilla. On todella tärkeää, että seurat ovat edelleen sellaisia, joissa toimitaan jokainen yhdessä ponnistellen, eikä voi vaan ostaa rahalla itseään ulos. Seuratoiminnan pitää olla mahdollista jokaiselle.
Myös Anna on innokkaasti aloittamassa lastensa harrastuksissa mukana:
– Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että voin olla mukana ja näyttää, kuinka tärkeää ilo kaikessa harrastamisessa on. Jos on elänyt suorittamisen parissa pitkään, kuten me, sitä haluaisi mieluusti viivyttää suorittamiseen siirtymistä ja rakentaa sen sijaan tekemistä ilon pohjalta niin kauan kuin se on mahdollista. Se on todellakin jotakin, mikä on minulle sydämen asia.
